”Kaikki tiet vievät Rooman…”, lue alta tieverkon salaisuudet

Rooman valtakunnan aikoihin kaikki sen tiet kirjaimellisesti johtivat sen keskipisteenä toimineeseen Roomaan. Alun perin tieverkoston tarkoituksena oli luonnollisesti mahdollistaa sotajoukkojen siirtyminen eri taistelukentältä toiselle mahdollisimman nopeasti. Sittemmin teitä alettiin käyttää hyväksi myös kaupankäynnin reitteinä ja postiljoonien kulkuväylinä.

Jo ainakin 500-luvulla eaa. roomalaispäälliköt kuljettivat sotilaansa ja sotatarvikkeensa etenkin viae-teitä pitkin. 300-luvulle eaa. saavuttaessa, tieverkko ulottui aina Atlantin rannoille Englantiin tai Eufrat-joen törmille saakka. 100-luvulla eaa. teitä rakennettiin myös Vähän-Aasian alueelle, sen jälkeen kun Pergamon joutui Rooman valtaan. Via Egnatia puolestaan yhdisti Rooman ja Konstantinopolin kulkien nykyisen Pohjois-Kreikan, ja eritoten sen Makedonian, kautta. Nykyäänkin Makedoniassa kulkee Egnatia Odos -niminen moottoritie.

Vanha via appia on edelleen käytössä,

Tunnetuin teistä on luonnollisesti Rooman ja nykyisen Brindisin yhdistävä Via Appia, jonka rakentamisen taustavoimana toimi Appius Claudius ”sokea”. Samaisen appian varrella muuten tapettiin noin 6 000 legendaarisen Spartacuksen kannattajiin lukeutunutta orjaa periroomalaisella tavalla eli ristiinnaulitsemalla. Nykypolvellekin elokuvista tuttu Spartacus puolestaan oli kreikkalainen gladiaattori, joka oli 70-luvn eaa. orjakapinan johtaja. Kahden vuoden taistelujen jälkeen hän kuitenkin joutui joukkoineen antautumaan roomalaissotilaiden ylivoiman edessä.

Roomalaisten teiden varsilla oli luonnollisesti lepopaikkoja, ja merkkikiviä. Merkkikiviin oli kaiverrettu niin tieosuuden rakennusvuosi kuin silloin hallinneen henkilön nimi. Niissä näkyi myös roomalaismailina (1,48 kilometriä) merkintä, joka kertoi joko montako mailia tärkeisiin kohteisiin vielä oli matkaa tai kuinka kaukana kyseisen tien päätepiste sijaitsi.

Roomalaisten tiet eivät tietysti olleet nykyisen sileitä, sillä useimmiten niiden rakennusaineena olivat kivet. Ne upotettiin suoraan maaperään, ja hevosrattailla kyyti lienee ollut aika töksähtelevää. Ja kuten tieverkko tänäänkin, roomalaisten tiet olivat erisuuruisia, -levyisiä ja osalla oli oma jalkakäytävänsä, vaikka lailla niiden leveydeksi oli määrätty suoralla osuudella 2,45 metriä ja mutkissa 4,9 metriä. Sotilaallisia valtateitä oli parhaimmillaan noin 30 ja yhteensä mahtava tieverkosto käsitti noin 400 000 kilometrin verran tietä, josta 85 000 kilometriä oli kivettyä.  Jopa kaukana sijainneessa Britanniassa tietä oli 4 000 kilometriä.

Osa ainutlaatuisesta roomalaisesta tieverkostosta on edelleen jokaisen ihasteltavana ja muodostaa yhden aikansa vaikuttavimmista taidonnäytteistä.


Kommentit

Tieverkko — Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

HTML tags allowed in your comment: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>